Runonlaulaja Petri Shemeikan patsas  Sortavassa paljastettiin laulujuhlilla  1935, kuvanveistäjä oli Alpo Sailo.

Vanhalla kansalla tietäjineen oli taikoja ja loitsuja jokaiseen arkipäiväiseenkin tarpeeseen. Tietäjää tarvittiin paitsi monenlaisia  sairauksia parantamaan, myös ennalta vahinkoja ja onnettomuuksia torjumaan.

Perinnetiedossa ja tietäjissä oli korpikansan ainut turva, sillä oikeita lääkäreitä oli hyvin harvassa, jos oli missään. Edes pappia ei saanut helposti paikalle, puhumattakaan muista kirjanoppineista. Osa kansan omista konsteista lienee toiminut tai sitten ei, mutta useinhan sairaat parantuivat itsestään. 

Jossain määrin osattiin käyttää luontais- ja yrttilääkintää, mutta sellaisia taitoja kirkko ja sittemmin valtiokin oli juurinut kansasta jo satoja vuosia, julminkin ottein.

Loitsiminen tai taikavoimien käyttäminen ja kuten Meriläisenkin keräystuloksissa usein sanotaan, "puoskiminen" eli puoskarointi oli uskomuslääkintää. Jossain maailmalla lienee joskus tutkittukin sitä, että uskomuslääkinnällä, shamanismilla, kuten myös esimerkiksi meditaatiolla, saattaa olla havaittavaa vaikutusta hoidettavan aivotoiminnassa. 

Hoidettavan pitäisi myös uskoa paranemiseensa. Nykyisin lääkärit saattavat käyttää jossain määrin lumelääkintää, ainakin Keski-Euroopan maissa. Lumelääkinnän on todella osoitettu toimivan potilaan hyväksi. Leikillisesti voisi sanoa, ettei siitä ole näyttöä, että valelääkäri olisi määräillyt lumelääkkeitä. 

Maailma ei sittenkään ole muuttunut niin paljon kuin luulotellaan, ainakaan ihminen itsessään ei ole paljoa kehittynyt. Silkkoja hörhöhoitoja ja turhakelääkintää on nykyisinkin tarjolla aina vain enemmän, joten kannattaa olla tarkkana. Toisaalta voisi kai ajatella niinkin, että jos "uhri" saa jostain höpöhoidosta hyvän mielen, haittaako se mitään.

Taikausko haltijoineen oli entisajan Suomessa läsnä kaikkialla vai olisiko parempi puhua siitä, että haluttiin noudattaa ikivanhoja tapoja ja toimia sopivalla tavalla joka tilanteessa. Vieläkin saattaa kuulla puhuttavan, että olisi parempi jos ulos lähdettyä tulisi ensiksi vastaan mies kuin nainen. Kissan ja varsinkin mustan kissan juokseminen tien yli on varoitusmerkki myös autoilijalle. Tikapuiden ali ei saisi kulkea, eikä tervehtiä kynnyksen yli, jne...

Kyllä myös Suomen kansan perimään satoja vuosia iskostettu kristillisyys tai ainakin kristillinen kotikasvatus vaikuttaa. Kristilliset elementit sekoittuivat Suomessakin sujuvasti muinaisiin uskomuksiin. Muistan ainakin yhden hieman erikoisen insinöörimiehen, joka joskus kiroili, kuten useimmat muutkin, mutta hän saattoi pyytää heti perään kiroiluaan ääneen anteeksi, varmaankin suoraan korkeammalta taholta.

Hieman hassulta tuntuva ilmiö vanhan ajan maailmassa oli, että oikeiden lääkärien ja apteekkarien lopulta tultua maalaiskaupunkeihin, kansa oli kovasti kiinnostunut joistakin apteekin hyllyjen aineksista. Joitain apteekin lääkintäaineksia suorastaan hamstrattiin kotitarpeisiin, mm. elohopeaa käytettiin moniin epämääräisiin tarkoituksiin. Myös apteekin omien troppien laatu olisi ollut nykyisen tiedon valossa joskus lähinnä tyrmistyttävä.

Vanhan maailman kunnolliset tietäjät toki tajusivat, jotta jos jokin oli "Jumalan tauti", siihen ei tietäjän sopinut sotkeutua. Moniin tietäjiin ja "myrrysmiehiin" hyvinkin luotettiin, sillä olihan kansanparannuskonstien takana ikivanhaa tietoa. Pelkät temppujen tekijät taisivat karsiutua kyläkuntien suosikkilistoilta nopeasti, sillä paha sana kulki myös entisinä aikoina nopeammin kuin hyvät viestit.

Nykyisin tämmöinen tavisihminen saattaa suhtautua hieman taikauskoisella epäluulolla siihen, että virtuaalista elämää paljolti hallinnoiva hakukoneyhtiö Google melkein arvaa ajatuksiakin. Epäluulo kohdistuukin jo siihen,  jotta milloin läppäri,  älyluuri tai datapilvi todella tietää ajatukseni. No, sitten meikäläisen ei tarvitse enää ymmärtää tietotekniikkaa, koska se ymmärtää minua.

Tätä kirjoittaessa huomasin Uuden Suomen blogikirjoituksista, että eilen 17.12.2013 oli uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin otettu "Karhun kansa" ensimmäisenä uuspakanallisena yhteisönä Suomessa. Ajan merkkejä se on tämäkin, joten laitan tähän siitä blogista linkin.

Seuraavassa on vain pieni otanta Heikki Meriläisen enimmäkseen vuosina 1889 - 90 kynällä ja paperilla taltoimista taikakonsteista ja loitsusanoista. 


Hulluus pois

Jyrki Hikkojeff,  Miinoasta, kuullut vanhuksiltaan:

Mielivikainen parannetaan siten, että otetaan vanhasta myllyn rattaasta liittaa, se pannaan veteen ja kosken rannalla pestään silmät. Pestessä sanotaan että:

"Mulla on kilpi viien miehen, 
miekka kuuen perkelehen."


Liika itkettäjä

Risto Nikitin, Kiimasjärveltä, kuullut isoisältään: Lapsessa kuin on liika itkettäjä, otetaan kolme pinta pärettä, ne sitotaan tämmöiseen ristikkoon XXX, sytytetään tuli nuihen neniin jokaiseen. Sittä pannaan se ristikko kolmannella sijalla olevan huoneen kynnykselle. Siitä läpi pujotetaan lapsi kolmasti, kaksi kertaa sisään päin, kolmas kerta ulos päin. Pujotellessa luvetaan uhka sanoja:

Kuin liet tullut tuulen tietä, 
Ahavan reki ratoa,
Niin mene tästä tuulen tielle, 
Ahavan ajorekehen!

Jos olet kiihtynyt kiroista, 
Naisten naarojen sanoista,
Niin kotihisi, konna, mennös,
Maahasi, paha, pakene!

Tahi jos et sitä tottele,
Kyllä sulle kyyvin laitan,
Hankin harmovan hevosen j. n. e.

Sittä kuin on kaikki tehty, ristitään silmät, pannaan lapsi kätkyveen, siunataan ja sillä hyvä. Ne päreen kappaleet nakataan tielle tahi kerjäläisen rekeen.

Säikäytä sairasta

Samainen Risto Nikitin tiesi vielä ohjeita "puoskimiseen" eli puoskarointiin, mikä lienee ollut aikoinaan ihan käypä ilmaus tietäjien vakaille parannustoimille?
"Jos mihin puoskimiseen rupejaa, niin pitää pyytää Jumalan apuva. Puoskimis  paikalle kuin menee, niin otetaan lakki päästään, sanotaan:

Ukko ylinen jumala,  
tahi taatto taivahinen,
Jiesus pilvien pitäjä, 
hattaroitten hallitsia.

Tule tänne tarvitahan,
apuvasi huuvetahan
niihen töihen työläisihin,
vallan töihin vaikeisihin,
rikkeitä riistämähän,
vastuksia voittamahan!

En minä mitänä voine
ilman armotta Jumalan,
turvatta totisen Luojan.
avun Luoja antakohon j. n. e." 

Sittä säikäytetään sairasta ensinnä, että saahaan veret liikkumaan ja siinä liikkuu luonto tietäjälläkin, josta riippuukin koko asian onnistuminen melkein luonnossa. 

Jos kalma tahi vesihiisi, metsän nenä, hevoskalma, nikottaja, pelottaja ynnä muut semmoiset rienat, jos ne ei ole kenenkään nostamia, vaan itsestään tarttuneita, niin lähtevät usein aivan sillä, kuin käypi oikeen luonnolle ja hyväsesti säikäyttää sairasta, niin silloin niistä pääsee.

Vaan nosto kalma ja oli mikä riena hyvään, jonka on toinen yllyttänyt ja noitunut, niin ei lähe, jos ei puoskita itse kukin tavallaan



Kipeälle hampaalle

Huotari Makkonen, Kiimasjärveltä, kuullut Kostamuksessa isänsä äidiltä:

Hammastauti parannetaan siten, että palokären nokalla kaivellaan hammasta, että veri lähtee. Sitä verta pannaan veteen tai viinaan. Siihen luvetaan että:

"Tuulen tytti, Pohjan akka, teki tielle vuotehensa, 
matkalle makuutilansa.

Tuuli nosti turkin helman, ahava hamehen helman,
Viltin helman vipsahutti.

Teki tuuli tiineheksi, ahava kohulliseksi.
kantoi kolmea kohtua,  kantoi vallan vaikeasti,
teki kolme poika lasta.

Nimitteli lapsiansa: Yhen tuuleksi tukesi,
toisen pani pakkaseksi, kolmannen merta luutimahan,
latetta lakasemahan.

Kirpoi varpu vastaksesta, lustu luuvasta luiskahti
puhtahalle permannolle, lakastulle lattialle:

Siitä syntyi Tuonen toukko, purkaui luun puria.
Purit luuta, joit sie verta, ilman paalla keittämättä,
vaskella varistamatta.

Laitan ma rautasen rakehen, teräksisen tempun taijan
Jyviälle, jäytäjälle, syöjälle, kaluajalle,
noille luien lustajille, hampahien hajottajille."

Sitten sitä vettä annetaan suuhun sairaalle ja pestään päältäkin päin kipeitä kohtia.

Tulen vihat

Iivana Ahonen Luvajärveltä, kuullut isältään Sotkamossa: 
Tulen jälkeä voijellaan kolmannen vuotisella jäällä eli lumella ja luvetaan että:

"Missä on tulta tuuvitettu,
Valkejaista vaaputettu?
Tuolla on tulta tuuvitettu,
Valkejaista vaaputettu
Nenässä savusen niemen,
Päässä saaren teltamoisen,
Kultasessa kätkyessä.