Blogi kertoo kainuulaisesta kirjailijasta ja kansanperinteen kerääjästä Heikki Meriläisestä, joka oli tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja ja toimija. Heikki oli mm. Minna Canthin ja Eino Leinon tuttava. Hänen lapsuuttaan hallitsi körttiläisperheen kova kuri. Heikki oppi lukemaan lapsena, mutta muita kuin uskonnollisia kirjoja piti lukea salaa. Kirjoittaminen aukeni tulevalle kirjailijalle vasta aikuisena.
Heikki Meriläinen kirjoitti lopulta muiden töidensä ohessa 13 kirjaa ja tuotti juttuja moniin lehtiin. Hän oli juonellisesti kansankirjailija, mutta kielellisesti hänen tuotantoaan pidettiin aarreaittana jo varhain. Kainuun korpimaiden ja maasedun omintakeinen puolustaja loi omat tapansa ja sääntönsä.
Kansanrunousarkistossa on 4 439 Meriläisen keräämää tekstiä. Niistä on taikoja 2 940, loitsuja 903 ja arvoituksia 356. Lisäksi on taltioitu muita kansanperinteeseen liittyviä tekstejä.
Heikkiä sanottiin taikojen Lönnrotiksi, hän taltioi pitkillä Venäjän Karjalaankin ulottuneilla keruuretkillään kansan ikiaikaisia taikoja ja loitsuja enemmän kuin kukaan toinen.
Heikki Meriläinen oli kuokan, kirveen ja kynän mies. Hän oli myös raudan takoja ja maanmittaaja. Hän oli ääni maalaisten ja maaseudun elinolojen puolesta. Hän perusti kotikylälleen Sotkamon Naapurinvaaraan kansakoulun ja piti sitä yllä, kunnes kunta otti koulun kontolleen. Heikki vaikutti myös tuolloin tärkeään rautatien linjaukseen Kuopiosta Kajaaniin.
Heikki Meriläisen viimeinen leposija on Paltamossa, vanhan kuvakirkon kauniilla hietakankaalla.
Heikin kirjat
Seuraava listaus on Kajaanin kaupunginkirjaston sivuilta:
Korpelan Tapani
Kuvaus kansan elämästä
WSOY, 1888.
Meriläisen esikoisromaani on omaelämäkerrallinen kehitysromaani, joka kattaa ajan pojasta mieheksi ja perheen perustamiseen. Teoksen pääristiriidat liittyvät kirjan minän ja hänen perheensä välille. Erityisenä tyylikeinona teoksessa ovat runsaat sananlaskut. Teos on omiin voimiinsa luottavan yksilön ylistystä ja juuri sellaisena "uuden ajan kuva".
Pietolan tytöt
WSOY, 1892.
Meriläisen mammuttimainen romaani on kertomus erämaaelämästä. Kirja kertoo yhdeksän sisaruksen selviytymistaistelusta. Teos on pienen perhekollektiivin ja loputtoman sitkeyden ylistystä.
Kahleeton vanki
WSOY, 1899.
Elämäkerrallinen kuvaus.
Huutolaistyttö
Kuvaus kovilta ajoilta. Kehitysromaani, joka kattaa ajan orpotytön elämää tytöstä naiseksi ja naimisiin.
WSOY, 1899.
Kuppari-Maija
JK Höglund, 1901.
Pienehkö kertomus tai henkilökuva kupparista. Kertomuksessa käydään läpi joukko loitsukeinoja ja -välineitä. Lisäksi siihen sisältyy useita erillisiä loitsuja.
Vitsa-Matti
Yrjö Weilin, 1904, tosiperäinen kertomus.
Romanttinen kerjäläiskuvaus, jossa päähenkilö Matti joutuu rakkauden tähden kerjäläiseksi.
Korpelan Seppä
WSOY, 1909.
Elämäkerrallisista aineksista koottu romaani. Pääasiallisesti se kuvailee Tapanin - entisen sepän - vaiheita insinööri Dampbellin palveluksessa. Teos on kriittinen kuvaus eräästä virkamiehestä, maanmittarista ja hänen juopottelevasta alaisestaan.
Sattumuksia Jänislahdella
Arvi A. Karisto, 1908.
Teos on sosiaalis-uskonnollinen tendenssiromaani. Sitä hallitsee Jänislahden uuden rovastin hahmo, joka ei ole realistisesta kirjallisuudesta tuttu "tyyppi" vaan kärjistys. Romaanin eräänlaisena perusnäkemyksenä on, että seurakunta heijastaa rovastiaan: minkälainen kellokas, sellainen karja. Vika on rovastissa, ei kansassa. Lopun uusi rovasti on hyvä mies - siitä seuraa koko seurakunnan tilan paraneminen.
Mooses ja hänen hevosensa
WSOY, 1920.
Romaani on luontaistaloudellisen, omavaraisen maatalouden ylistystä ja sitä uhkaavien yhteiskunnallisten ilmiöiden kriittistä arviointia. Se liittyy ns. maahengen nousuun ja edeltää ehkäpä Pohjanmaan populistisia liikkeitä tai maalaisliiton populistisia piirteitä herra- ja työläisvihassaan.
Kuusten juurella
WSOY, 1922.
Elämäkerrallisia aineksia sisältävä romaani ja samalla tämäntyyppisistä Meriläisen töistä runsassisältöisin. Henkilökuvaus on mustavalkoista ja rekisteröi ihmisiä heidän moraalisten ominaisuuksiensa mukaan.
Orvon onni
WSOY, 1925.
Meriläisen kolmas kehitysromaani, joka kattaa jälleen saman jakson ihmiselämää kuin aiemminkin: tytöstä naiseksi ja naimisiin. Verrattuna aikaisempiin kehitysromaaneihin tästä on sosiaalinen paatos hävinnyt lähes tyystin ja romaanissa on useita viihteellis-stereotyyppisiä ratkaisuja.
Heikki Meriläisen elämä hänen itsensä kertomana
WSOY, 1927.
Teos on nimensä mukaisesti omaelämäkerta. Kirjan esikuvana lienee ollut Pietari Päivärinnan Elämäni.
Mitä kylvää sitä niittää
WSOY, 1929, kertomus.
Teos on monien romaanityyppien sekamuoto: siinä on aineksia kehitysromaaniksi, mutta myös moraaliteetiksi tai jopa rikosromaaniksi. Siinä kuvataan jälleen huutolaisen arvonnousua - huutolaispojasta tulee isäntä ja insinööri.
Heikin itsensä kirjoittama elämäkerta vuodelta 1927 löytyy toisesta blogistani, linkki tässä. Blogin pitäjä on eläkeläinen ja asuu nykyisin Kuopiossa. Sähköposti on pekanblogit (at) gmail.com.
Heikin kaikkien kirjojen tekstit löytyvät projekti Gutenbergin sivuilta. Toinen vapaasti käytettävä taltio on projekti Lönnrot.
Heikki Wikipediassa.
Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Kommentit